Kolumni 25.1.2017: ”Sananvapaus ja vastuu”

Kolumni 25.1.2017: ”Sananvapaus ja vastuu”

Julkaistu Kalevassa 25.1.2017

Olin joulukuussa Sananvapausseminaarissa Tukholmassa perustuslakivaliokunnan jäsenenä liittyen painovapausasetuksen 250-vuotisjuhlavuoteen. Painovapausasetus hyväksyttiin vuonna 1766 Ruotsi-Suomen valtiopäivillä Kokkolan kappalaisen Antti Chydeniuksen aloitteesta.

Sananvapaus on merkittävä ja luovuttamaton perustuslain turvaama perusoikeutemme. Julkisessa keskustelussa ja yllättävän monen toimittajan toiminnassa on jäänyt vähemmälle vapauteen liittyvä ydinasia, vastuu. Sananvapauden käyttö ilman vastuuta ja omakohtaista vastuuntuntoa vie kaaokseen. Siitä meillä on kyllin kansainvälisiäkin esimerkkejä. Meillä kaikilla on vastuu, niin poliitikoilla kuin toimittajilla. Pitäisi olla myös omakohtainen vastuuntunto.

Sananvapauden käyttöön liittyvä toinen perusasia on faktat. Faktojen säästeliäs ja tarkoitushakuinen käyttö antaa asiasta toispuolisen kuvan. Se alkaa usein elää omaa elämäänsä. Tästäkin on riittävästi esimerkkejä.

Kolmas käsite, jonka olen perustuslakivaliokunnassa oppinut, on oikeasuhtaisuus. Se on tärkeä muistaa kaikessa toiminnassa ja asiayhteyksissä.

Elämme nyt kärjistyksiä ja populismia sisältävässä ilmanalassa, jossa on helppo synnyttää mielikuvia, repiä, irvailla, kiihottaa ihmisiä ja sytyttää tulipaloja. Mutta ketkä niitä sammuttavat ja ovat valmiita rakentamaan? Enemmän toivoisi olevan niitä toimittajia, jotka terveellisestä kriittisyydestä tinkimättä rakentavat. Ongelma osassa mediaa monen toimittajan työssä näyttää olevan, että uutisen arvoa mitataan klikkausten määrällä, jolloin otsikko ei välttämättä vastaa sisältöä eivätkä sisällön faktat ole kohdallaan. Toisinaan puhutaan ”päänahkajournalismista” ja ”saalistusjournalismista”. Kilpailua syntyy tällöin enemmän siitä, saako toimittaja saaliiksi jonkun päänahan, ei siitä menevätkö asiat oikein.

Vietämme itsenäisyytemme suurta juhlavuotta. Meillä on hyvät mahdollisuudet rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaamme paremmaksi haasteellisesta turvallisuus- ja taloustilanteesta huolimatta. Suuri uhka on oma repimisemme. Tämä näkyy myös politiikassa, vaikka puolueiden väliset ideologiset erot ovat pienemmät kuin vuosikymmeniä sitten.

Nyt on rakentamisen ja yhteisvastuun aika. Meidän on hyvä muistaa marsalkka Mannerheimin muistelmien loppusanoista: ”Se opetus, minkä ennen kaikkea tahtoisin painaa tulevan sukupolven tietoisuuteen, on tämä: Eripuraisuus omissa riveissä iskee tuhoisammin kuin vihamiehen miekka ja sisäiset riidat aukaisevat ovet ulkoa tulevalle tungettelijalle.”

Tapani Tölli